Keijunmekko talvehtimaan

Syksy on saapunut viileine ilmoineen ja ensimmäinen pakkkasyökin oli viime viikolla. Säätietojen tarkistus illalla sai vipinää tossuihin ja keräilin talvehtimaan menijät suojaan yöpakkaselta. Kaikki tyhjät tasot aina pakastimen päällisestä lähtien ruuhkautuivat yöksi, kun kesän aikana rehevoityneet pelargonit, verenpisarat, muratit ja keijunmekko täyttivät ne ruukuillaan ja runsaalla kasvustollaan.

Keijunmekon talvetuksesta kirjoittelin joskus aiemminkin, mutta otetaan aihe nyt ajankohtaiseen aikaan uudelleen käsittelyyn. Olen talvettanut keijunmekkoja siitä lähtien kun ensimmäisen kerran sellaisen hankin, joskus 8 vuotta sitten. Useimmiten talvetus on onnistunut, mutta välissä on myös vuosia, että keijunmekot eivät ole lähteneet uuteen kasvuun talven jälkeen. Tai sitten ensimmäinen talvetusyritykseni, joka meni mönkään siksi, koska leikkasin keijunmekon versot alas. Ja sehän ei verso juuresta, vaan uudet versot kasvavat vanhoista versoista. Siitä päästäänkiin ensimmäiseen vinkkiin.

1. Älä leikkaa keijunmekkoa talvehtivana. Vasta sitten kun uutta kasvua on alkanut keväällä ilmestyä, voi varovasti poistaa vanhaa. Täytyy kuitenkin olla tarkkana, ettei vahingossa katkaise vanhaa versoa, josta sitten ylempää lähteekin uutta kasvamaan.

2. Syksyllä lannoitan talvehtimaan menijät syyslannoitteella, aivan niinkuin perennatkin. Olen käyttänyt Nekon kasteluveteen lisättävää, nestemäistä syyslannoitetta. Se imeytyy nopeasti ja lannoite ei jää polttelemaan juuria, kuten rakeisten kanssa voi käydä, jos ne eivät liukene.

3. Keijunmekko talvehtii parhaiten (oman kokemukseni mukaan) viileässä ja valoisassa. Hallin yläkerta, jossa talvetan kaikki kasvit on lämpötilaltaan +12 astetta ja siellä on ikkunat.

Talvehtiva Keijunmekko näyttää ränsistyneeltä

4. Keijunmekon kastelua vähennetään, n. 1-2 kertaa kuukaudessa riittää. Kokonaan kastelua ei sovi unohtaa.

5. Keväällä uuden kasvun ilmaannuttua vaihdan mullat, karsin selvästi kuolleet versot pois ja kerään talven aikana muodostuneita siemeniä uusia kylvöjä varten.

Pelkästään jo siementen takia kannattaa keijunmekko ottaa talvehtimaan. Vaikka talvetus epäonnistuisi, siemensato on aina valtava ja ne itävät hyvin ilman kylmäkäsittelyä. Keijunmekon siemenet ovat usein arvoikkaita ja niitä on pusseissa vain muutama. Oma siementaimi ei siis ole yhtään hullumpi palkkio talven jälkeen :)

Onko muilla kokemuksia tai vinkkejä keijunmekon talvetuksesta? 

Tai mitä muuta talvetat perinteisten pelargonien lisäksi?

Mukavaa syksyistä viikkoa!

:)

Köynnösportista kompostin kautta luumusatoon

Keväällä suunnittelin nikkaroivani köynnösportin puutarhaan ja piirsin jo paperille mittojakin. Portin toteutus jäi keväällä kuitenkin suunnitteluasteelle. Kesällä ostin piippuköynnöksen taimen  porttia varten jo valmiiksi. Jospa siitä saisi motivaatiota tehdä porttikin valmiiksi, täytyihän köynnös istuttaa ennen talvea. :D Suunnitelma tepsi ja muutamana iltana sain portin jo hyvälle mallille. Lauantaina viimeistelin sen ja päästiin vihdoin pystyttämään porttia isännän kanssa.

Vaikka homman aloittamiseen joutui vähän itseään potkimaan vauhtiin, oli itse tekeminen hauskaa. Pitäisi useimmin ottaa joku nikkarointiprojekti työstettäväksi, sen verran rentouttavaa puuhaa. Ja lopputuloksena puutarhan näkymä muuttui taas hieman. Puolivalmiille istutusalueelle istutin piippuköynnöksen lisäksi jouluruusun 'Pretty Ellen white' ja toisesta penkistä siirtyi kuunlilja 'Big daddy'. Aiemmin olin jo kiven viereen istuttanut rotkolemmikkin lajikkeeltaan 'Silver heart'.

Brunnera Macrophylla 'Silver heart'

Helleborus 'Pretty Ellen white'

Viikonloppuna purkasin myös meidän talousjätekompostorin, joka oli sinnitellyt ilmastointiteipin avulla kasassa talven yli. Täytyy sanoa, että aerobinin halppislaatua olevaa lämpökompostoria meille ei enää tule. Lämpöä se ei pitänyt juuri lainkaan ja aika pian alkoi saumat hajoilla, varsinkin tyhjennysluukkua avatessa. No, olihan se puolet halvempikin, kun muut, mutta ehkä tässä kohtaa säästö ei nyt ollut kovin fiksua.

Vanha kompostori ilmastointiteipillä kasattuna

Uusi kompostori on merkkiä Kekkilä, mitään sen käyttömukavuudesta en nyt vielä osaa sanoa, mutta ulkonäoltään on kivan näköinen ja tyhjennysluukku helpommin avattava ja suurempi kuin edellisessä. Tosin uuden kompostorin heikko kohta paljastui varsin pian sen käyttöönoton jälkeen. Ja sitä en tietenkään ostohetkellä tajunnut ajatella. Meidän kissa rakastaa kompostorin pehmeästä materiaalista tehtyä kantta! Se rakastaa sitä niin lämpöisenä makoilualustana, mutta myös kynsillään ja hampaillaan. Varsinainen raapimispuu! Väliaikaratkaisuna suojasin kannen ja tyhjennysluukun muovilla, jotta ne ei tuhoudu kissan käsittelyssä. On tepsinyt ainakin tähän asti. Onneksi kompostori ei ole missään näkösällä, eihän se nyt niin hieno enää ole muoviverhouksineen. 

Jos mä ihan vaan pikkuisen upottaisin kynsiä tähän...?

Jospa näihin saisi jatkossa kissan kestävät kannet...?

Aika näyttää miten kompostorin kanssa käy. Toivottavasti Justus jättää sen rauhaan ja tyytyy teroittamaan kynsiään muihin suotavimpiin kohteisiin.

Kompostista luumupuuhun. Meillä tulee taas ihan valtava sato luumupuusta. Mutta mitä ihmettä näistä vois tehdä muuta kun syödä puusta päin? Oon kokeillu hilloa, mehua ja piirakkaa. Luumujen maku ihanan makeasta muuttuu kauhean kirpeäksi piirakassa ja siitä ei tykännyt kukaan. Samoin mehuna ja hillona maku ei enää miellytä. Onko ideoita mitä muuta näistä voisi tehdä? Jakanut oon ystäville tottakai, mut olis kiva talveksikin saada jotakin kesäisestä luumusadosta.

Hyvää syyskuuta!

Vielä on puutarhakautta jäljellä!